Musta Lintu Unessay

Tämä artikkeli käsittelee varpuslintua. Yhtyeestä kertoo artikkeli Mustarastas (yhtye) ja ruotsalaisesta kirjailijasta Aurora von Qvanten.

Mustarastas (Turdus merula) on rastaiden sukuun kuuluva lintulaji.

Tuntomerkit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mustarastas on 23,5–29 cm pitkä. Koiraan höyhenpuku on kokonaan musta ja sillä on keltainen nokka ja silmärengas. Naaras on väriltään tummanruskea. Kurkku on vaaleampi ja rinnassa on epäselvää täplitystä. Nuoret yksilöt muistuttavat vanhaa naarasta, mutta niillä on täplitystä myös yläpuolella.[2]

Mustarastas on äänekäs lintu ja sillä on laaja äänivalikoima. Kutsuääniä muuttolennossa ovat rullaava ”srrri” ja syvä ”kok”. Huolestuneena mustarastas päästää hyvin ohutta ”tsiiih”-ääntä ja kovaa maiskutusta ”tsuk-uk-uk-...”. Varoitusääni on pitkään jatkuva, takova ja kirkas ”pli-pli-pli”. Laulu on kaunista melodista lurittelua, jossa on huilumaisia ääniä. Laulussa on rauhallinen tahti ja liukuvat sävelkorkeuden vaihtelut ( näyte1?,  näyte2?). Säkeet ovat melko lyhyitä ja toistuvat 3–5 sekunnin välein. Joidenkin yksilöiden säe voi olla haikeampi ja kuulostaa kulorastaan laululta.[2]

Mustarastas voi oppia matkimaan muun muassa ambulanssin sireenin ääntä, auton murtohälyttimen ulinaa, kännykän soittoääniä, moottorisahaa ja vislausta. Lintuasiantuntija Steven Dudleyn mukaan mustarastas harrastaa matkimista vain harvoin, toisin kuin kottaraiset ja muut rastaat.[3] Mustarastaan laulutaito ei ole peritty ominaisuus, vaan nuori mustarastas opettelee laulunsa pääasiassa lajitovereiltaan.[4]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mustarastasta tavataan lähes koko Euroopassa, Pohjois-Afrikassa, Lähi-idässä ja Etelä- ja Kaakkois-Aasiassa. Sitä on myös istutettu Australiaan ja Uuteen-Seelantiin. Euroopassa on 40–82 miljoonaa pesivää paria eli 120–246 miljoonaa yksilöä. Euroopan kanta muodostaa 50–74 prosenttia maailmanlaajuisesta kannasta, joten hyvin varovainen arvio koko maailman kannasta on 162–492 miljoonaa yksilöä.[1]

Suomessa mustarastas oli 1900-luvun alussa eteläinen laji, mutta on sen jälkeen levittäytynyt pohjoiseen päin. Nykyisin laji pesii vakituisesti Lapin eteläosissa asti. Suomessa mustarastaat ovat osittaismuuttajia ja vuosien väliset kannanvaihtelut ovat suuria. 1950-luvulla Suomen mustarastaskannaksi arvioitiin noin 17 000 paria. 1970-luvulla kanta oli kasvanut arviolta 300 000 pariin. Ankarat talvet 1980-luvun lopulla pudottivat kannan 130 000 pariin, mutta 1990-luvun lopulla kanta oli kasvanut arviolta 250 000 pariin. Nykyisin Suomen mustarastaskannaksi arvioidaan 400 000–600 000 paria. Tarkkaa syytä runsastumiseen ei tiedetä, mutta talviruokinnan runsastuminen ja talvien leudontuminen ovat suosineet lajia.[5]

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mustarastas pesii rehevissä metsissä, mutta myös ihmisen läheisyydessä puistoissa ja pihoissa.[5] Kannan kasvettua mustarastas on siirtynyt rehevimmistä metsistä myös mäntyvaltaisiin metsiin.[6]

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mustarastas tekee korsista, sammalista ja lehdistä rakennetun pesänsä maahan, juurakkoon, puun tai pensaan tyveen, halkopinoon tai risukasaan. Naaras munii 3–6 sinivihreää, ruskeapilkkuista munaa, joita se hautoo 11–14 päivää. Poikaset pysyvät pesässä noin 14 päivää emojen ruokkiessa niitä. Pesäpoikasajan jälkeen emot ruokkivat niitä vielä 2–3 viikkoa.[6]

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mustarastas käyttää ravinnokseen matoja, kotiloita, hyönteisiä, ruuantähteitä, siemeniä, marjoja ja hedelmiä.[6]

Kuvia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. abBirdLife International: Turdus merula IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 8.2.2014. (englanniksi)
  2. abSvensson, Lars: Lintuopas – Euroopan ja Välimeren alueen linnut, s. 296. Otava, 2010. ISBN 978-951-1-21351-2.
  3. ↑Ambulanssia matkiva mustarastas piinaa perhettä Aamulehti. 10.7.2008. Viitattu 10.7.2008. [vanhentunut linkki]
  4. ↑Laine, Lasse J.: Lintuharrastajan opas, s. 51. Otava, 2006. ISBN 951-1-18829-1.
  5. abLintuatlas Viitattu 14.4.2013.
  6. abcLaine, Lasse J.: Suomalainen Lintuopas, s. 236. WSOY, 2009. ISBN 978-951-0-26894-0.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mustalintu (Melanitta nigra) on keskikokoinen musta sorsalintu. Sen vanha kansanomainen nimi oli meriteeri[2].

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mustalintu on 44–54 cm pitkä ja sen siipien kärkiväli on 70–84 cm. Mustalintukoiraan höyhenpuku on musta, mutta käsisulat ovat vaaleat. Nokka on sivuilta musta ja keskeltä keltainen, ja siinä on pieni kyhmy. Naaras on väriltään likaisenruskea. Sen niska ja päälaki ovat tummanruskeat, mutta posket vaaleammat. Nokka on kokotumma eikä siinä ole kyhmyä. Nuoret yksilöt muistuttavat naarasta, mutta niillä on vaaleampi, ruskeanvalkea vatsa ja niiden puku on ruskeammanvärinen, ei niin harmaa kuin vanhoilla naarailla.[3]

Vanhin suomalainenrengastettu mustalintu on ollut 8 vuotta ja 3 päivää vanha. Euroopan vanhin oli islantilainen 16 vuotta ja 9 kuukautta vanha lintu.

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mustalinnun lisääntymisaluetta ovat Euroopan ja Aasian pohjoisimmat osat. Se talvehtii Euroopan länsiosissa ja Luoteis-Afrikan rannikolla. Sen maailmanlaajuiseksi kannaksi arvioidaan 1,6 miljoonaa yksilöä. Maailmanlaajuisesti mustalintu on luokiteltu elinvoimaiseksi.[1]

Suomessa mustalintua tavataan pesivänä pääasiassa Oulun pohjoispuolella, ja etelämpänä pesinnät ovat hyvin poikkeuksellisia. Suomen mustalintukanta väheni 1900-luvun alusta 1970-luvulle. Vähenemisen syitä olivat ainakin metsästys ja talvehtimisalueiden öljytuhot. 1990-luvun lopulla Suomen mustalintukannaksi arvioitiin noin 1 500 paria. Vuoden 2010 uhanalaisuusarvioinnissa mustalintu luokiteltiin Suomessa elinvoimaiseksi, kun taas vuoden 2000 arvioinnissa se oli luokiteltu silmälläpidettäväksi.[4]

Suomen mustalinnut talvehtivat Itämeren etelä- ja itäosissa[5] sekä Pohjanmerellä.[6] Vanhojen koiraiden syysmuutto tapahtuu jo kesäkuun lopulla ja heinäkuussa. Naaraat ja nuoret yksilöt muuttavat pääosin elo-lokakuussa. Pieni määrä mustalintuja talvehtii Suomessakin Ahvenanmaan vesillä.[5]

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mustalintua tavataan pesimäaikaan järvillä, joilla ja lammilla.[3] Muuttoaikoina sitä tavataan myös merialueilla.

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mustalintu munii maahan rannan lähelle tehtyyn pesään yleensä touko–heinäkuussa 6–10 munaa, joita naaras hautoo 27–31 vuorokautta.[5][6] Poikaset ovat lentokykyisiä 6–7 viikon ikäisinä.[6]

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mustalintu käyttää ravinnokseen nilviäisiä ja hyönteisiä, erityisesti vesihyönteisten toukkia.[5] Myös erilaiset vesikasvit muodostavat osansa mustalinnun ravinnosta. Mustalintu voi syödä myös jopa marjoja.[6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. abcBirdLife International: Melanitta nigra IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2013. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 3.6.2014. (englanniksi)
  2. ↑Merilä, Eino: Käytössä olleita ja ehdotettuja linnunnimiä Hailuoto, insula Rari Generis. 1996. Viitattu 7.4.2011.
  3. abSvensson, Lars: Lintuopas - Euroopan ja Välimeren alueen linnut, s. 38. Otava, 2010. ISBN 978-951-1-21351-2.
  4. ↑Mustalintu (Melanitta nigra) Suomen lintuatlas. Viitattu 7.10.2013.
  5. abcdLaine, Lasse J.: Suomalainen Lintuopas, s. 64. WSOY, 2009. ISBN 978-951-0-26894-0.
  6. abcd</ Mustalintu Luontoportti. Viitattu 8.10.2010.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

0 Thoughts to “Musta Lintu Unessay

Leave a comment

L'indirizzo email non verrà pubblicato. I campi obbligatori sono contrassegnati *